maanantaina, heinäkuuta 08, 2013

Kiitos 2001–2013


Juhannuksen ja superkuun aikaan Aurinko kävi Kravun kääntöpiirillä ja täällä mullistui elämä.




Eikä edes kaduta. Kyllähän tätä jo puoli vuotta pohdittiinkin.
Äsken vein koiraa ulos vesisateessa, ja sain hupun päähäni. Aamulla ei tarvinnut laittaa solmua päähän.

Olen myös sukeltanut järvessä. Kokeillut lippalakkia niin, että tukka tuli sieltä reiästä. Nousen sängystä ylös huomattavasti nopeammin. Olen kihartanut raudoilla ja papiljoteilla, olen vaahdottanut palasaippuaa ja nostanut keesin tukkaan, olen tuntenut tuulen päänahassani. Ja föönin.

Olen saanut sullouduttua kokonaan makuupussiin ja juossut paremmalla ryhdillä. Ylipäätään olen ollut paremmassa ryhdissä. Reissatessakin on mukavaa, kun reppu vaatisi hiukset nutturalle ja kulkuvälineissä istuminen tukan selän taakse.


Koiraltakin lähti musta parta ja tassut tulivat näkyviin. Nyt meitä ei enää tunnista kukaan.

4 kommenttia:

  1. Joskus on kyllä vapauttavaa tehdä tukan suhteen radikaaleja päätöksiä! :)

    VastaaPoista
  2. Mulle tulee tuosta kyykötyskuvasta mieleen Katja Kettu ja seuraavan kuvan nuttura vaan on niiiiiin ihanan iso, mutta 12 vuotta??!! Minkä mittaisina annoit rastoittaa tukkasi?

    Lapinita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lyhyethän ne oli, joulukuussa siilitukka ja seuraavana kesäkuuna rastat. :) Noita olen kyllä kerran jo pätkinytkin toistakymmentä senttiä.

      Poista