sunnuntaina, helmikuuta 05, 2012

Joulusta ruuneperiin

jostain syystä tekstit menee alempana ihan sivuun, enkä nyt jaksa tämän enempää tapella tämän kanssa - tunti riittää kiitos!

Hups, sinne meni tammikuu. Se alkoi kuten ounastelinkin: väsyneenä. Raporttia kuitenkin. Jouluna otin vastuun jälkkäripöydästä. Siitä saatiin viljatonta, mitä nyt joku hiiri kävi hakemassa keksejä kaapista. Tarjoilin mustikkajuustokakkua, taatelikakkua, pipareita ja juustoja. Raakasuklaata kans, mut se syötiin ennen aattoa. Pipareista piti kerrankin kokeilla raakaversioita, mutta eipä tohinassa ehtinyt. Nämä tuli manteli- ja kookosjauhoista, oikein onnistuneet homejuustonkuljetusastiat. Juustot oli luomua ja lähellä tuotettua.

Taianomainen joulu, tuollaisen pienen taikuritontun kanssa. Täti piti sille jo ensimmäisen musiikkituokionkin.



Lumeton joulu, mutta kaksi puuta kaatui pihalla. Ilmeisesti vinkkinä siitä, että joulukuustahan ei meillä edes ollut. Mutta sanoisinko, että läheltä piti. Äiti oli jo toivonutkin lipputangosta eroon. Joulun taikaa.



Sitten tulikin lunta. Ja tuli lunta. Ja tuli lunta. Ja tuli lunta. Ja kamera lauloi ja mä olin aivan täpinöissäni. Lunta!





Ja ehdin kuin ehdinkin nähdä vielä tämän lumisen näkymän ikkunasta ennen muuttoa.



Sitten muutin. Muutossa löysin kaapista kesällä ostetun kirpparimehustimen. Miten sopivasti kaipasinkin talviherkuttelun jälkeen keveämpää.


Ja tähän päivään. Raaistetaan perinneleivokset osa 2: Raakaa Runebergin torttua. Ilman kuivuria, joten jäi kosteaksi. Herkullista. Pähkinäistä. Asteen verran tuhdimpaa kuin paistettu esi-isänsä - huomenna maistuu taas mehu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti